2007 vuoden keväällä, kun olin ratsastanut vuoden halusin ponin. Olin tuolloin 9-vuotias. Aika monen heppatytön unelma, joka toteutui minun kohdallani. Lähdimme ajelemaan Toukokuussa kohti etelä-suomea, siellä oli kaksi ponia, joita menin koeratsastamaan.
Ensimmäinen poni oli Fonzie. Ratsastin sillä n.20min ja lopetin siihen. Se suurinpiirtein ontui joka jalkaa.. Muuten niin ihana poni, mutta niin epäpuhdas.
Sieltä ajeltiin ponimaahan, jossa kokeilin New Forest tamma Pinkkiä. Pinkki oli kantavana, joten olisimme saaneet sitten varsan mukana. :D Oikein mukava tamma muuten, mutta kentällä ratsastaessa, aina ennen porttia kauhea kiihdytys sille ja halusi selvästikin pois. Ei sitten otettu sitä, koska huomasi, että se ei oikein viihdy kentällä. :D
Meidän mukana oli yksi Mira, joka kurkkasi sitten erääseen karsinaan. Sieltä katsoi muhkea ylikorkea shettis takaisin, Peri ''Pertti'' . Tallitytöt alkoivat siinä puhumaan, että ostakaa Pertti perkele, todellinen maanvaiva. :D Mites kävikään, pian olin ponin selässä. Pari askelta meni hyvin, kunnes poni oli maassa piehtaroimassa. Sitten kun sain sen ylös ja pääsin uudestaan kipuamaan selkään se olikin jo istumassa. Sitten kun sain sen liikkuman, se veti todellista pukkirodeota. Mutta se voittajafiilis, kun sain sen liikkumaan ja menemään esteiden yli! :D Se olikin paras esteponi sieltä ;) Eli ei todellakaan mikään ensiponi.
Koppiin meno olikin sitten vaikeaa, se karkasi ja juoksi läheisillä pelloilla varmaan 20 minuuttia. Vihdoinkin saatiin se koppiin ja matka kotia alkoi. Kotona talutettiin se talliin ja jätettiin sinne syömään heiniä. Sisällä en pystynyt kuvittelemaan, että mulla on nyt oma poni! :D
Sanotaanko, että seuraava vuosi oli ihan kauhea! Mä en pärjännyt sille yhtään, kun ei ollut kenttää. Maastossa piti siis mennä ja siellä se peruutteli ojiin, istui, piehtaroi, ryösti, teki kaikkea mahdollista. Onneksi mun kaveri Riikka alkoi ratsastamaan sitä. Se pärjäsi sen kanssa, kun oli paljon isompi.
2009 ponit menivät Miralle laitumelle. Siellä aloin ratsastaa sitä kunnolla, tilaa kun oli. Uskalsin käskeä sitä ja mua oikeastaan nauratti, kun se temppuili. Siitä eteenpäin ratsastin yksin sillä, kun meillekkin tuli kenttä. Nykyään en enää ratsasta sillä, eikä oikeastaan kukaan muukaan. Se on niin vaikea poni, että monet eivät uskaltaudu sen selkään. :D Kärryt olisi ihan jees, se toimii niitten edessä hyvin.
Tässä muutamia temppuja mitä se tekee, jos sitä ei huvita. (Mitään ei ole opetettu sille)
-Piehtarointi ratsastaja selässä
-Pukkisarjat ja muutenkin ihan järkyttävän isot pukit
-Peruuttelu ja lopulta istuminen
-Kentällä ratsastajan jalan litistäminen kentän aitaa vasten
Ja joskus kun olen tippunut lumihankeen, se on yrittänyt istua päälleni. (Y)
Mutta tämän ponin ansiosta olen kokenut ne ilot ja surut. Minusta on tullut päättäväinen, uskallan ratsastaa erilaisia hevosia. Kiitos siis siitä Pertille <3 :') 6 vuotta jo takana !
Tässä nyt jonkinlainen, en tiiä millanen tuli, muttamutta.. :)
